Minulle on usein tullut mieleen käsitöitä tehdessäni, että olenko tarpeeksi hyvä tässä? Maailmassa on niin paljon ihmisiä, joilla on paljon paremmat taidot kuin minulla. Vertaileminen itseään muihin tapahtuu itsestään ja oikeastaan aika huomaamattakin. Somessa tulee jatkuvasti vastaan niin paljon tekijöitä, jotka osaavat tehdä niin hienoja käsitöitä, että huijarisyndrooma on taattu. Olen itse tehnyt käsitöitä oikeastaan lapsesta asti. Olen ollut taidekouluissa, rakastanut aina koulujen kuvataide tunteja ja harrastanut niin ohjatusti kuin ohjaamatta käsitöitä oikeastaan aina.
Kaikista hauskinta käsitöissä on mielestäni luomisen ja oppimisen ilo. On aivan mahtavaa, kun näet valmiin työn ja voi vaan ajatella että ”vau, tuon tein ihan itse”. Toki aina asiat eivät mene ihan putkeen ja virheitä sattuu. Tämä on kuitenkin mielestäni osa käsitöiden tekemistä. Jos on samanlainen ihminen kuin minä, joka haluaa osata kaiken täydellisesti jo ensimmäisellä kerralla, käsitöiden tekeminen voi olla useinkin todella turhauttavaa. Ompelin esimerkiksi hiljattain hametta, jonka kankaassa oli ruutukuvio ja tuntui että ompelin koko ajan jotain väärin, vaikka hameiden ompelu ei ole minulle mikään uusi asia. Tuli vain mieleen, että miksi tämä ei onnistu, minun pitäisi osata tämä perusasia jo automaattisesti.
Mielestäni käsitöissä ei ylipäätään tarvitse olla hyvä, että niiden tekemisestä voi nauttia. Toki jos niitä haluaa tuotteistaa, paineet onnistumiseen ovat korkeammalla kuin pelkällä harrastuspohjalla. Yleensä alemmuuden tunteessa on kuitenkin kyse epävarmuudesta siihen, että voi oppia. Mielestäni aina voi oppia uutta ja se vasta hauskaa onkin! Itseään kannattaa myös haastaa tekemään ja kokeilemaan uutta. Jos joku asia ei tunnu loppujen lopuksi omalta jutulta, sen voi myös jättää kesken. Kukaan muu, kuin sinä itse, ei tule sanomaan sinulle, että miksi nyt et virkannut tuota pipoa loppuun tai miksi mekkoprojekti jäi kesken. Eikä kukaan myöskään kiellä jättämästä projektia hautumaan (miksei jopa vuosiksi), koska sen tekemisen voi kuitenkin aloittaa uudelleen. Kaikki aloittavat jostain, joten ota vaan rohkeasti se koukku tai puikot käteen, pistä ompelukone surraamaan tai tee vaikka ensimmäinen kaulakorusi. Tärkeintä on, että aloittaa ilman pelkoa epäonnistumisesta, sillä ne kuuluvat elämään, oli kyse sitten mistä tahansa.
